juu montakohan viikkoa siitä edellisesta kirjoituksesta on..

olo on pikku hiljaa jo vähän parempi mutta tänään taas tuli niin paljon vanhoja muistoja mieleen, että pakollakin alko masentaa ja vituttaa. Elämä syö vain ihmisiä eikä sääli tippaakaan..

en tajuu miten jonku vitun kusipään perään voi itkee yli vuoden eikä siltikään tunnu helpottavan.. kaipaan oikeesti uusi naamoja ja tuttavuuksia mutta silti kökin vain himassa.. no onneks oon hankkiutunu isos koulutukseen ja ysi agentiksi et kaipa niitä uusia tuttavuuksia edes pari tulis.. tosin mun kaltaselle kukaan tuskin edes puhuis..

että on taas niin perseestä, moro♥

~kisusi

(c)google